Muutin paikkakuntaa ja menetin rakkaan lukupiirini. Kotkan opiston Sieppari kirjahyllyssä taisteli koko toiminta-aikansa kansalaisopistojen minimisäännösten kanssa, mutta oli sitäkin intomielisempi kirjallisuuden harrastuksessa. Nyt Siepparit ovat jääneet ilman ohjaajaa ja/tai liian vähälukuisiksi ja minä vaille lukupiiriä.
Aino Kallaksen Suden morsian on hieno pieni kirja ja jäi mieleen, koska juuri sillä kerralla meistä tehtiin juttu Kymen Sanomiin. Kjell Westön vierailu kaupungissa syvensi kokemusta Missä kuljimme kerran -romaanista.
Paolo Coelhon Pyhiinvaellus otettiin mukaan, koska useimmat olivat pitäneet Alkemistista. Mutta voi, ankaran pohdinnan jälkeen eräs ryhmän jäsen puuskahti pettyneenä: ”Miksi me oikein otettiin tämä kirja?”
Otettiin myös maailmanluokan bestseller, Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Kaikki pitivät siitä ja nauttivat lukemisesta. Mutta muutaman viikon kuluttua oli vaikea muistaa siitä mitään. Kuka sitä muistaa nytkään?
Olisiko ollut Bo Carpelanin Lapsuus, mikä sai meidät suorastaan kikattamaan, kun eräs jäsen kuvaili lapsuusaikojensa naisten alusvaatepukeutumista. Muutoin pidimme kirjaa hyvin runollisena – tekstistä voisi ottaa mistä tahansa muutaman lauseen ja siinä olisi runo!
Viime lukuvuoden aikana pyrimme matkaamaan maailman ympäri ja tutustumaan eri maanosien elämään kirjojen avulla: Elizabeth Goudge (Uusi Seelanti), Tahar Ben Jelloun (Marokko), Einar Már Gudmudsson (Islanti), Clarice Lispector (Brasilia), Laura Esquivel (Meksiko), Gao Xingjian (Kiina), Puhu, Maria! (Venäjä), J.M.G. Le Clézio (Nigeria), Alice Munro (Kanada).
Viimeiseksi yhteiseksi lukukokemukseksi jäi Joel Haahtelan Katoamispiste, joka kotkalaisen kirjailijan Raija Siekkisen elämää käsittelevänä sopiikin hyvin loppuun.
Hyvästi kirjasiepparit, uudet lukukokemukset odottavat teitä toisissa lukupiireissä, ja toivottavasti minua myös!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti