Venäläinen Oleg värjöttelee talven lauttasaarelaisessa siirtolapuutarhamökissä, sillä hänellä ei ole passia ja hän haluaa tulla suomalaiseksi. Kuala Lumpurista kotoisin oleva Susheela valmistaa kotoisia ruokia salaa, sillä hän haluaa sulautua valtaväestöön Englannissa.
Oleg seikkailee kylmässä Helsingissä Mikko Viljasen kirjassa Maan paino (2009), Susheela Helen Walshin kirjassa Englantilainen tragedia (2009).
Maahanmuuttajat ovat aihe, josta riittää lukupiirille ammennettavaa vaikka koko kaudeksi. Vilhelm Mobergin klassikko Maastamuuttajat (4 osaa, julkaistu Ruotsissa 1949-59) kertoo ruotsalaisista maanviljelijöistä uudisasukkaina Minnesotassa 1800-luvun puolivälissä. 70-luvulla tehdystä elokuvasta monet muistavat Liv Ullmanin äidin roolissa.
Jos maastamuuttajat tuntuu liian suurelta palalta (suomennos 7 nidettä, lähes 2500 s), Sven Delblancin tetralogiaan kuuluva Kaanaan maassa (suom. 1986) kuvaa kirjailijan oman sukutarinaan liittyen ruotsalaisten koettelemuksista Kanadassa.
Säröä aiheen juhlalliseen vakavuuteen tuo samana vuonna ilmestynyt Antti Tuurin romaani Ameriikan raitti, joka vie Amerikkaan suomalaisten yrittäjien mukana 1970-80-luvuilla. Komediaksi luokittuvassa elokuvaversiossa pääosia esittivät Kari Sorvali ja Mari Rantasila.
Muistuupa mieleen vielä ruotsinsuomalaisen Antti Jalavan aikoinaan paljon ylistetty Asfalttikukka (alkuteos 1980), jonka Pentti Saarikoski suomensi. Ruotsissa kirjaa kehuttiin ensimmäiseksi tasokkaaksi siirtolaiskuvaukseksi ja Suomessa se sai Kalevi Jäntin palkinnon.
Jalavan kirjan kanssa voisi lukea Susanna Alakosken Sikalat (2007)ja Hyvää vangkilaa toivoo Jenna ( 2010). Vaikka kysymys on selviytymistarinoista, viinan riepottamien suomalaissiirtolaisten ponnistelu kohti parempaa elämää on raadollista luettavaa.
Niinpä tarttuminen Jari Järvelän uusimpaan kirjaan tuo ainakin hetkeksi helpotusta. Zombie (2010) peilaa meille itseämme armottomalla satiirilla Suomeen ”karkotetun” italialaisen jalkapallotoimittajan silmin, ja ihan pakko on nauraa, vaikka kovin hilpeältä ei tunnu kuulua kansaan, jonka ”ihmisillä oli arkun seinät ympärillään”.
Anja Snellmanin Parvekejumalat (2010) jatkaa teemaa tuomalla mukaan nuoren somalitytön näkökulman. Muukalaistalossa asuva Anis on kasvanut suomalaiseksi, hänen haaveisiinsa kuuluvat leffat, bileet, farkut, huulipuna ja eräs tietty poika. Mutta somali-isä on eri mieltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti