Maahanmuuttaja, muukalainen, toinen

Venäläinen Oleg värjöttelee talven lauttasaarelaisessa siirtolapuutarhamökissä, sillä hänellä ei ole passia ja hän haluaa tulla suomalaiseksi. Kuala Lumpurista kotoisin oleva Susheela valmistaa kotoisia ruokia salaa, sillä hän haluaa sulautua valtaväestöön Englannissa.

Oleg seikkailee kylmässä Helsingissä Mikko Viljasen kirjassa Maan paino (2009), Susheela Helen Walshin kirjassa Englantilainen tragedia (2009).

Maahanmuuttajat ovat aihe, josta riittää lukupiirille ammennettavaa vaikka koko kaudeksi. Vilhelm Mobergin klassikko Maastamuuttajat (4 osaa, julkaistu Ruotsissa 1949-59) kertoo ruotsalaisista maanviljelijöistä uudisasukkaina Minnesotassa 1800-luvun puolivälissä. 70-luvulla tehdystä elokuvasta monet muistavat Liv Ullmanin äidin roolissa.

Jos maastamuuttajat tuntuu liian suurelta palalta (suomennos 7 nidettä, lähes 2500 s), Sven Delblancin tetralogiaan kuuluva Kaanaan maassa (suom. 1986) kuvaa kirjailijan oman sukutarinaan liittyen ruotsalaisten koettelemuksista Kanadassa.

Säröä aiheen juhlalliseen vakavuuteen tuo samana vuonna ilmestynyt Antti Tuurin romaani Ameriikan raitti, joka vie Amerikkaan suomalaisten yrittäjien mukana 1970-80-luvuilla. Komediaksi luokittuvassa elokuvaversiossa pääosia esittivät Kari Sorvali ja Mari Rantasila.

Muistuupa mieleen vielä ruotsinsuomalaisen Antti Jalavan aikoinaan paljon ylistetty Asfalttikukka (alkuteos 1980), jonka Pentti Saarikoski suomensi. Ruotsissa kirjaa kehuttiin ensimmäiseksi tasokkaaksi siirtolaiskuvaukseksi ja Suomessa se sai Kalevi Jäntin palkinnon.

Jalavan kirjan kanssa voisi lukea Susanna Alakosken Sikalat (2007)ja Hyvää vangkilaa toivoo Jenna ( 2010). Vaikka kysymys on selviytymistarinoista, viinan riepottamien suomalaissiirtolaisten ponnistelu kohti parempaa elämää on raadollista luettavaa.

Niinpä tarttuminen Jari Järvelän uusimpaan kirjaan tuo ainakin hetkeksi helpotusta. Zombie (2010) peilaa meille itseämme armottomalla satiirilla Suomeen ”karkotetun” italialaisen jalkapallotoimittajan silmin, ja ihan pakko on nauraa, vaikka kovin hilpeältä ei tunnu kuulua kansaan, jonka ”ihmisillä oli arkun seinät ympärillään”.

Anja Snellmanin Parvekejumalat (2010) jatkaa teemaa tuomalla mukaan nuoren somalitytön näkökulman. Muukalaistalossa asuva Anis on kasvanut suomalaiseksi, hänen haaveisiinsa kuuluvat leffat, bileet, farkut, huulipuna ja eräs tietty poika. Mutta somali-isä on eri mieltä.

Ohjaaja etsii lukupiiriä

Muutin paikkakuntaa ja menetin rakkaan lukupiirini. Kotkan opiston Sieppari kirjahyllyssä taisteli koko toiminta-aikansa kansalaisopistojen minimisäännösten kanssa, mutta oli sitäkin intomielisempi kirjallisuuden harrastuksessa. Nyt Siepparit ovat jääneet ilman ohjaajaa ja/tai liian vähälukuisiksi ja minä vaille lukupiiriä.

Aino Kallaksen Suden morsian on hieno pieni kirja ja jäi mieleen, koska juuri sillä kerralla meistä tehtiin juttu Kymen Sanomiin. Kjell Westön vierailu kaupungissa syvensi kokemusta Missä kuljimme kerran -romaanista.

Paolo Coelhon Pyhiinvaellus otettiin mukaan, koska useimmat olivat pitäneet Alkemistista. Mutta voi, ankaran pohdinnan jälkeen eräs ryhmän jäsen puuskahti pettyneenä: ”Miksi me oikein otettiin tämä kirja?”

Otettiin myös maailmanluokan bestseller, Diane Setterfieldin Kolmastoista kertomus. Kaikki pitivät siitä ja nauttivat lukemisesta. Mutta muutaman viikon kuluttua oli vaikea muistaa siitä mitään. Kuka sitä muistaa nytkään?

Olisiko ollut Bo Carpelanin Lapsuus, mikä sai meidät suorastaan kikattamaan, kun eräs jäsen kuvaili lapsuusaikojensa naisten alusvaatepukeutumista. Muutoin pidimme kirjaa hyvin runollisena – tekstistä voisi ottaa mistä tahansa muutaman lauseen ja siinä olisi runo!

Viime lukuvuoden aikana pyrimme matkaamaan maailman ympäri ja tutustumaan eri maanosien elämään kirjojen avulla: Elizabeth Goudge (Uusi Seelanti), Tahar Ben Jelloun (Marokko), Einar Már Gudmudsson (Islanti), Clarice Lispector (Brasilia), Laura Esquivel (Meksiko), Gao Xingjian (Kiina), Puhu, Maria! (Venäjä), J.M.G. Le Clézio (Nigeria), Alice Munro (Kanada).

Viimeiseksi yhteiseksi lukukokemukseksi jäi Joel Haahtelan Katoamispiste, joka kotkalaisen kirjailijan Raija Siekkisen elämää käsittelevänä sopiikin hyvin loppuun.

Hyvästi kirjasiepparit, uudet lukukokemukset odottavat teitä toisissa lukupiireissä, ja toivottavasti minua myös!